Biscuit Bishop's

Viidakkoretki

Alkuperäinen teksti Simona Muwazi/2001
suom. Anne Leskinen

Amerikkalaiset spesialistit sanovat Nabugabojärven olevan yksi maailman puhtaimmista järvistä tänäpäivänä. Me matkustamme säännöillisesti tuolle järvelle telttailemaan, ja sekä Tamaris että Timon tuntevat tämän lomakeskuksen luonnon erittäin hyvin. Heti kun aloitamme valmistelut 240km päässä olevalle leirintäalueelle, molemmat tietävät mitä on tulossa ja jännittyneinä tarkastavat matkatavarat ihan vain varmistaakseen että heidän kuivaruoka, kupit ja purkkiruoat on pakattu mukaan matkaa varten. Luonnollisestikin he hyppäävät valmiiksi autoon alkaen kutsumaan meitä ja kiirehtimään kaikkia syömään aamupalansa, päästäkseen pian matkaan.

Nabugabo on erityinen paikka. Se on pieni sisäjärvi, alaltaan noin 52km2, jota ympäröi runsas metsäkasvillisuus, viidakko. Siellä on vain vähän asukkaita jotka asuvat lomakeskuksen lähettyvillä. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. On vain järvi, metsä ja taivas. Se on käytännöllisesti katsoen paratiisi luonnonystäville, ja niille jotka ovat väsyneet modernin sivistyksen kiireeseen ja meluun.

Useita eri lintulajeja musiikkeineen, vedessä läiskytteleviä kaloja, ja lukemattomien apinoiden huudot joista ei voi erehtyä, vain muutaman Nabugabon "luonnonasukkaan" mainitakseni.

Ensimmäisellä retkellään tähän paratiisiin villakoiramme olivat ihmiessään, miettien mitä ihmeen otuksia apinat ovat, ja miksi ne tulevat jatkuvasti pikkuisen liian lähelle mökkiämme. Timon ja Tamaris viettivät koko päivän yrittäen saada ne kiinni, ilman tulosta - apinat olivat liian nopeita ja liian fiksuja. Jokatapauksessa siellä on paljon mielenkiintoisia asioita apinoiden lisäksi, luovuttaen tuhoon tuomitun yrityksen jahdata apinoita, eivätkä enää kiinnittäneet huomiota noihin otuksiin jotka olivat jo ottaneet tavakseen härnätä niitä. "Taitaa olla parasta mennä uimaan järveen ja unohtaa hupsut apinat" Timon ja Tamaris päättivät.

Tamaris on erittäin hyvä uimari ja rakastaa uimista kaukana selällä, kun taas Timon ui mieluummin lähempänä rantoja ja leikkii vedessä. Kenelläkään ei ole huolta koska järvessä ei ole krokotiileja.

Maisema on kaunis kun aurinko laskee kimaltelevan järven yli. Koirille tämä hetki merkitsee paljon - on leirinuotion ja lämpimän aterian aika, jossa on varmasti mukana tuoretta kalaa! He rakastavat sitä ja ovat varmoja että saavat sitä päivälliseksi.

Päivällisen jälkeen on iltakalastuksen vuoro, ja sillä hetkellä kun Lucas, pikkuveljeni, tarttuu onkeen, Tamaris ja Timon kiirehtivät hänen lempikalastuspaikalle ennenkuin Lucas ehtii sinne itse. Villakoirat ovat ottaneet mielenkiintoisen tavan kerätä risuja apuna iltanuotiolle, luultavasti he tietävät mitä saavat palkkiona.

Nabugabojärvessä on suuri määrä eri kalalajeja, mm. Niilin ahven, joka voi kasvaa jopa 2 metriä pitkäksi, vaikkakaan emme ole onnistuneet vielä saamaan niin suurta. Ei ole sanoja kuvata sitä intoa jolla Tamaris ja Timon tarkkailevat jokaista ongen- tai verkon vavahdusta, ja he toivottavat jokaisen saaliin tervetulleeksi ilahtuneella haukahduksella - se tarkoittaa että jokaiselle on ruokaa. Iltakalastuksen jälkeen kaikki ovat väsyneitä ja on aika mennä nukkumaan kuunnellen yön musiikkia; laineiden liplatusta järvellä ja metsäneläinten ääntelyitä. Tamaris, Timon ja Lucas - pyhä kolmikko - kuten me heitä leikillisesti kutsumme, nukkuvat samassa sängyssä, myös lomapaikassa.

Ja usko pois, aikaisin aamulla tämä kolmikko tulee herättämään ja vetämään peiton pois päältä, kun vielä haluat nauttia pedin lämmöstä ja toipua edellispäivästä, vaatien aamiaista ennenkuin he lähtevät jahtaamaan perhosia ja sudenkorentoja!

Vietettyämme muutaman päivän kohteessa päätimme tehdä retken viidakkoon - reput selkään ja eikun menoksi. On mahdotonta kuvailla kaikkia viidakon ääniä ja tuoksuja, mutta tuntuu kuin olisi Robinson Crusoe! Viidakossa on monenlaisia eläimiä, mutta se että villakoirat ovat metsästäjiä luonnostaan ei jätä juuri mahdollisuuksia nähdä niitä.

Ja mikä pahempaa, villakoirien metsästysvaisto pisti ne jahtaamaan ryhmää paviaaneja leiriimme. Onneksi laumassa ei ollut pienokaisia, tai olisimme olleet pahassa pulassa. Laumanjohtaja kävi hakemassa ryhmänsä kuultuaan huudot, me kokosimme leirin kasaan ja vaihdoimme paikkaa, haluttomina ottamaan enempää riskejä.

Yhdessä välissä "pyhä kolmikko" lähti jahtaamaan erittäin suurta ja värikästä perhosta, jotain mitä olemme täällä tottuneet tekemään, emmekä juuri ajatelleet asiaa. Jonkun ajan kuluttua huomasimme etteivät he olleet palanneet, kun yhtäkkiä Timon tulee takaisin, yksin. Silloin ymmärsimme että Tamaris ja Lukas ovat vaikeuksissa. Jätimme kaikki askareet samontein ja lähdime etsimään heitä. Löysmmekin heidät seuraten Timonia puolentoistatunnin maratonilla viidaossa. Tamaris ja Lucas olivat juuttuneet yhteen puunrungon alle. Tamaris piti huolen Lucaksen ensihoidosta, jonka jalka oli turvonnut usean muurahaisen puremasta. Jahdatessaan perhosta kaikki kolme olivat törmänneet muurahaiskekoon.

Tämän jälkeen päätimme lähteä paluumatkalle leirintäalueelle, joka kesti noin neljä päivää. Vietimme vielä muutaman päivän järvellä, ja suurin osa ajasta meni siemenien nyppimiseen Tamariksen ja Timonin turkeista. He eivät pitäneet siitä yhtään, mutta istuivat kuitenkin kärsivällisesti paikallaan.

Lopulta kun aloimme pakkaamaan tavaraa viimeisenä iltana ennen lähtöä takaisin Kampalaan, näkyi jokaisen kasvoilta selkeästi ettei kukaan olisi halunnut lähteä tästä paratiisita. Sinä iltana nuotion äärellä kaikki olivat hiljaa, villakoiratkin näyttivät mököttävän. Puhuimme persialaiskissoistamme jotka eivät matkanneet mukanamme, ja hyväksyimme tosiasian että kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikä lomamme Nabugabolla tekisi poikkeusta.

Seuraavana aamuna söimme aikaisen aamupalan ja lähdimme kohti Kampalaa. Meillä oli vielä viikko jäljellä lomia ennen koulujen ja töiden alkuja. Päätimme että seuraava matkamme suuntautuisi Victoria-järven saarille.

Takaisin A-pentueen sivulle



Kaikki näillä sivuilla oleva teksti- ja kuvamateriaali on tekijänoikeussuojattua. Kuvien ja tekstien osittainenkin kopioiminen ilman lupaa on kielletty.