Innoittajana Ranskalaiset hävittäjät
Tämä pentue on syntynyt yhteistyössä siskoni kanssa. Olin tullut tulokseen että Pinja saa olla ihan vain lemmikkinä, alkoi uuden potentiaalisen jalostusnartun etsintä. Itselläni ei ollut aikaa, resursseja eikä tilaa kolmannelle isovillakoiralle, joten sille pitäisi olla yhteistyökykyinen koti, mieluusti vielä läheltä. Huldan toiselle nartulle suunniteltiin pentuetta, pentueen kasvattajan kanssa löydettiin sopiva uros ja siskolla oli koiran paikka auki, eli pentue tulille ja sitten mentiin.
Hilja astutettiin mustalla Fi&Ee&Pl MVA Ahornstreet's Takki:lla (aka Chili), ja pentueeseen tulikin mukavasti 6 pentua, musta ja valkoinen narttu, sekä kaksi mustaa ja kaksi valkoista urosta. Vaihtoehtojen puutteessa valkoinen narttu oli alusta asti meidän typykkä, ja jos siitä kasvaisi kunnon koirakansalainen terveellä luustolla ja rakenteella, voisin jatkaa suoraa narttulinjaa Sallasta, ensimmäisestä valkoisesta isovillakoirastani.
Niinhän siitä kasvoi ihan mukava koiruus. Tiffany Aching on tytsyn rekisteröintinimi, Hipaksi kotona kutsuttu. Sekä minä että siskoni, sekä koiran kasvattaja olemme, jos nyt ei ihan armottomia, mutta kovia Pratchett-faneja (Talventakoja on ihan ehdoton suosikkini) ja nimi on ollut tiedossa siitä asti, kun Hiljan omistaja heitti ajatuksen ilmoille pentueen teettämisestä. Hippa on vähän kleopatra-tyyppinen, liioittelematon ja nätti perusnarttu, joka on laumansa pomo (ihmisiä ei lasketa). Se on automaattisesti lauman pomo myös meillä, ihan kyselemättä. Hippa on käynyt näyttelyissä muutaman kerran, ei se oikeen välitä siitä ja kuitenkin vähän tykkää. Agility on tosin mieluisampaa, ei tartte pönötellä nätisti paikoillaan. Turkin huolto ei myöskään oikeen Hipasta ole ihan niitä ykkösjuttuja, joten lyhyellä turkilla on menty nyt parisen vuotta. Katotaan josko vaikka vetskuihin kasvateltas turkkia, jos ei innostuta kovin jo aikasemmin, saapi nyt nähdä.
Löysimme Hipalle mukavan ja komean herrasmiehen, valkoista kantavan mustan joka on suurinpiirtein samankokoinenkin eikä joka toiselle nartulle käytetty. Hyvin liioittelematon on tämäkin, ja kaiken lisäksi koiralla on aivot, joita se osaa myös käyttää. Uros on Fin MVA Sir Ascot's Stunning Onyx, joka täytti 8v kun 3. pentueensa näki päivänvalon 23. toukokuuta.
Sovittiin treffit Hipalle ja Ossille, ja kun ultrassa näkyi 4-5 pentua, treffit vaikuttivat hyvin onnistuneilta. Hippa muutti meille suurinpiirtein 4. raskausviikolla, ja oli kuin olisi ikänsä asunut meillä. Aika kului kuin siivillä, Hipan masu kasvoi ja liikkeitäkin alkoi tuntua. Suurinpiirten 58. vrk:lla näytti jo vähän siltä, että Hippa alkaa synnyttelemään, mutta se oli väärä hälytys. 4 vrk myöhemmin se sitten alkoikin, sopivasti torstaina aamuyön tunteina, klo 1:35 syntyi ensimmäinen valkoinen urospentu. 20 min myöhemmin syntyi toinen valkoinen uros, 10min siitä valkoinen narttu, 50 min kuluttua toinen valkoinen narttu ja 30min myöhemmin vielä valkoinen uros. Toinen valkoinen narttu syntyi ilman rihmankiertämää, sikiökalvoista ei tietoakaan ja napanuora katkenneena, pentu oli onneksi hyvin eläväistä sorttia eikä elvytystä tarvinnut edes miettiä. Viidennen valkoisen pennun jäljiltä Hippa alkoi rauhottumaan ja masukin tuntui aikalailla tyhjältä, ja tuumattiin että taisi olla pentue siinä, musta/t jäi saamatta tällä kertaa kokonaan. Puolisko, joka piti kirjaa pentujen syntymäajoista, -painoista ja muusta tarpeellisesta, meni jo unimaahan, siskon kanssa mietittiin kans samaa kun n. tunti viimeisimmän pennun syntymästä Hippa alkoi ponnistamaan. Ajateltiin että sieltä tulee toisen narttupennun jälkeiset ja muut mitä jäi syntymättä, mutta se olikin kaivattu musta pentu. Koko synnytys oli ohi 3 tunnissa 25minuutissa.
Pennut painoivat 320-380g, suurin pysyi koko ajan kasvussa suurimpana, ja pienin pienimpänä, muut kasvoivat suurinpiirtein samaa tahtia painojärjestyksen muuttuessa lähes päivittäin.
Nämä pennut ovat olleet hyvin rohkeita ja eläväisiä pentuja. Vanhin koiramme on opettanut että ihan kaikkien luokse ei kannata mennä häntä ojossa suoraan kohti, ja kissat pitäneet huolen siitä, että pennut tietävät ettei kissojakaan voi ihan miten vaan lähestyä. Isovillamme on ollut hyvin iloinen tätipuudeli, hoitanut osansa leikittämisestä ja pentujen kasvatuksesta ja puhtauspuolesta. Ainoastaan imettäessä mammakoira on ollut pennuista hyvin tarkka, sillon ei ole ollut muilla koirilla asiaa koirahuoneeseen.
Pentueen nimet tulevat tällä kertaa ranskalaisvalmisteisista sotilaslentokoneista, osa vähän vanhempaa mallia, osa uudempaa.
Biscuit Bishop's Mirage valkoinen poika, komea sellainen, tulee ihan sukuunsa. Leikkisä ja kiltinpuoleinen pusupoika.
Kulkee nimellä Kirppu ja kietoi meidät tassunsa ympärille. Minun suosikki.
Kirppu jäi kotipojaksi ja Pinjan leikkikaveriksi. Kirppu on käynyt kymmenisen kertaa näyttelyissä, ja on saavuttanut Suomen
Muotovalion arvoon tarvittavat sertifikaatit.
Kirpun kuvia
Biscuit Bishop's Mysterè suurin valkeista pojista, on enemmänkin kuin edellisen pentueen Viljami (Biscuit Bishop's Wild Garlic). Leikkisä ja rohkea, kiltinpuoleinenkin, ja aina, siis ihan aina, iloinen. Ei ole ihan niin pussailija kuin Kirppu, mutta eipä paljon muutenkaan. Vaikuttaisi jäävän napakanpuoleiseksi 58cm jässikäksi. Kulkee nimellä Mortti, ja asustaa omien ihmistensä luona. Minun suosikki.
Biscuit Bishop's Ouragan valkoinen poika, erittäin utelias ja rohkea. Voipi olla että nimi on enne tässä tapauksessa,
Ouragan tarkoittaa hurrikaania. Minun suosikki.
Tottelee nimeä Romeo, tahikka Rommi, molempi parempi, asustaa omien ihmisten luona ja on kietonut heidät jo hyvin
tehokkaasti tassunsa ympärille.
Romeon kuvia
Rommista on tullut todella valkoinen poika, hieman pienehkön puoleinen ja siro, mutta se ei menoa hidasta.
Rommi on käynyt näyttelyissä, ja on saavuttanut valioarvoon oikeuttavat sertifikaatit.
Biscuit Bishop's Rafale meidän ainokainen musta, ja uroskin vielä. Tämäkin on hyvin leikkisä, utelias ja lunkki
poitsu, ja aina iloinen. Pentueen aivot ja pomo, melkoisen itseriittoinen ja -tietoinen, aikalailla kopio ensimmäisestä
villakoirastani Rasmusta. Mun ehdoton suosikki. Ja puolison myös.
Kulkee nimellä Metku, ja asuu omien ihmistensä kanssa.
Metkukin on käynyt näyttelyissä, ja saavutti valioarvon Lahden näyttelyssä 3.4.16. Metku on myös kuvattu, tuloksilla A/A 0/0.
Metkun kuvia
Biscuit Bishop's Alizé jo syntyessään hyvin valkoinen tyttö. Fiksu ja kaunis tapaus. Minun suosikki.
Asuu oman ihmisensä kanssa, ja tottelee nimeä Jemma.
Jemma on lonkka- ja kyynärkuvattu tuloksilla A/A 0/0, eikä selästäkään löytynyt huomeautettavaa. Myös Jemma on käynyt
näyttelyissä, tosin vain kahdesti ja terrieritrimmissä, tuloksena h sekä eh.
Jemman kuvia
Biscuit Bishop's Atlantique valkoinen tyttö, ei ihan yhtä valkoinen kuin siskonsa. Pienin kaikista, hyvin periksiantamaton
ja fiksu tapaus, ja kiltti. Pussailee pieniä söpöjä tyttöpusuja. Kulkee nimellä Haiku, ja asustaa omien uusien ihmisten kanssa
sijoituskodissa. Ehkä hieman yllättäen, minun suosikki.
Myös Haiku on käynyt näyttelyissä, ensin leijonatrimmissä ja kesästä -15 terrierissä, ja on sertiä vaille valio.
Haikun kuvia
Pentujen kuvagalleria josta löytyy myös emän ja isän kuvia, sekä sukulaisia.