Huldan kantoajan päiväkirja

12.7.2006
Huldalla oli Tampereella Hakametsän Eläinlääkäripalvelussa lonkkakuvaus, samalla ottiin ihosta koepalat SA-näytettä varten, eläinlääkärinä Anne Siljamäki. Hulda nukahti nopsaan, eikä voinut pahoin missään vaiheessa. Ensin otettiin lonkkakuvat, kahteen kertaan, ensimmäisessä kuvassa Hulda oli vähän vinossa. SA-näytteenotossa Hulda sai vähän lisää lääkestä, ja saatuamme neidin takaisin patjalle lattialle Hulda sai herätteen ja alkoikin pikkuhiljaa heräilemään. Maksamaan mennessäni Hulda oli sitä mieltä että hän ei halua jäädä yksin patjalle ja kampesi ylös. Niinpä sitten maksettuamme käveli Hulda itse vähän hoippuen takaisin autolle.

Kotona Hulda tietysti sitten nuokkui suurimman osan päivää, ja töihinkin menin sen verran myöhään että tiesin Huldan pärjäävän sen noin tunnin verran ennenkö mieheni tulee kotiin. Hoito-ohjeet saatiin mukaan ja kovasti yritin etsiä niitä kolmea kohtaa mistä koepalat otettiin...

Mietin astuttaakko vaiko eikö astuttaa. Päädyin ensin mainittuun ratkaisuun. Uroksen etsinnässä valinnanvaraa ei hirmuisesti ole vaikka väriristeytys onkin mahdollista ilman poikkeuslupaa. En silti halua astuttaa Huldaa mustalla, ja harmaita sopivia vaihtoehtojakaan ei kasva joka oksalla. Neljä urosta olisi, joista kahta harkitsen kovin.

18.7.
Huldan SA-lausuntossa todetaan että iho on "histologissti normaalia ihoa, jossa ei todeta SA-muutoksia." Näytteenottokohdista löysin jo yhden.

22.7.
Pesin Huldan ja löysin kaksi SA-näytteenottokohtaa. Poistin sulamattomat tikit, Hulda ei tainnut edes huomata mitään. Kun Hulda oli lähes kokonaan kuiva, löysin kolmannenkin kohdan. Kun kaikki tikit poistettu, ihossa ei näy oikeastaan minkäänlaista jälkeä että sieltä koskaan olisi mitään koepaloja otettukaan. Otetut koepalat ovat olleet todella pieniä, pesun ja kuivauksen jälkeen kohtia ei enää löydy.

28.7.
Huldan juoksu alkoi eilen. Uros on katsottuna valmiiksi ja soitto uroksen haltijalle tuottaa toivotun tuloksen. Hulda astutetaan Kuopion näyttelyn aikaan.

4.8.
Hulda sai lyhyen arvostelun argentiinalaiselta Adolfo Spectorilta ja laatumaininnan eh, ja tuli luokassaan toiseksi. Päivä oli helteinen eikä Hulda vielä ollut valmis astutettavaksi. Sovittiin kokeilu seuraavalle päivälle.

5.8.
Tänään oli vuorossa japanilainen Chie Ejima, jälleen laatuarvostelusta eh ja luokkasijoitus 3. Saatiin sovittua Huldan astutus, ja uros osasikin homman. Se mikä oli tavallaan hämmentävää on se, että Hulda ei edes yrittänyt leikkiä. Huldan mielestä kun kaikki koirat ovat leikkikavereita ja ihmiset siksi että voivat rapsuttaa Huldaa (ja Hulda voi sitten pestä ihmisiltä vaikka korvat).

6.8.
Jälleen lämmin näyttelypäivä, kenttä pölyää ja näyttelyväsymys alkoi pikkuhiljaa painaa Huldaakin. Hulda saikin amerikkalaiselta tuomarilta (Betsey Leedy) laatuarvostelun h, enkä ole yllättynyt. Hulda astutettiin toiseen kertaan ja homma hoitui jälleen rutiinilla.

11.8.
Huldan lonkkalausunto tuli Kennelliitosta, ne on rankattu B:ksi. Eläinlääkärissä arveltiin että C ois ehkä se, jona ne tulevat takaisin, mutta kerrankin kävi näin päin. Yleensä liika optimismi tyyliin "noi on ihan selkeet A:n lonkat" on tuottanut pienoisen pettymyksen. Mutta joskus näinkin.

12.8.
Tänään kävi vieraita ja Hulda tuntuu rauhoittuneen ihan inasen.

1.9.
Kantovuorokausia takana 28 ja Huldalla oli kymmeneltä aika ultraan Ylöjärven Eläinlääkäriasemalle. Käytiin siellä nyt ekaa kertaa, ja oltiin vähän vajaa vartti etuajassa. Varauskirjan mukaan sinne olis pitänyt tulla joku kääpiövillakoira ultraan ja ihan eri omistajan nimellä, mutta näitähän sattuu.

Vastaanotolla oli mukavan rauhallinen tunnelma ja vastaanottopöydän rouva ja eläinlääkäri molemmat mukavia.

Hulda oli kiltisti selällään koko ultrauksen ajan. Masusta löytyi toiselta puolelta 4 selvää alkua, toiselta puolelta vain yksi, mutta sisemmällä saattaa hyvinkin piilotella pari villakoiran alkua. Lopullista määrää syntyviä on tietysti vaikea vielä ennustaa, mutta ainakin niitä pitäis olla tulossa sen verran ettei tarvitse turvautua keisarinleikkaukseen.

H-hetkeen on aikaa n. 4 viikkoa.

10.9.
Vuorokausia takana 37 ja vyötärön ympärysmitta 54cm. Alalinja on hävinnyt eli masu pömpöttää pienesti, söpösti ja näkyvästi. Ostettiin jo pikkusäkki penturuokaa jota Hulda alkaa saamaan vähän oman ruokansa sekaan pikkuhiljaa ja madotukset alotetaan ensi viikolla. Hulda on edelleen ihan oma itsensä, tahti ei vielä ole hidastunut pätkääkään. Emppu nukkuu edelleen osittain Huldan masulle käpertyneenä.

15.9.
42 vrk takana ja vyötärön ympärysmitta on kasvanut n. 2cm. Masu on vielä kovin pieni eikä Hulda osoita minkäänlaisia merkkejä rauhottumisesta.

20.9.
46 vrk takana ja vyötärön ympärysmitta on 59cm. Ruokahalu vaikuttaa lähes pohjattomalta.

24.9.
50 vrk takana ja vyötärön ympärysmitta on 61cm. Eka potku tuntu ja pientä muljuamista. Alkoi jo vähän huolestuttaa josko tuolla masussa onkaan mitään kun masu kasvaa hitaanlaisesti ja mitään liikettä ei tunnu, mutta kyllä siellä taitaa sittenkin olla elämää.

28.9.
56 vrk takana ja vyötärön ympärysmitta on 62cm. Potkiskelu ja muljuaminen jatkuu, ja Hulda on edelleen ihan oma itsensä, hyppii ja pomppii ihan kuin muutenkin. Masu kasvaa tosi hitaasti. Emppu ei nuku enää ihan masun päällä, pentujen potkiskelu ei taida tuntua kovin kivalta.

2.10.
58 vrk takana ja vyötärön ympärysmitta on 64cm. Eilen illalla mitattu lämpö 37,7 ja on laskusuunnassa, tänään alkuillasta 37C. Harjasin päätukkaa lukuunottamatta Huldan, nisät ovat pikkutillinpään kokoisia ja maitoa on alkanut kertymään. Potkiskelua oli vain vähän, lie pentusilla lähtökuoppien kaivaminen edessä.

4.10.
60 vrk takana. Hulda on ollut enemmän tai vähemmän levoton eilisiltapäivästä asti, ja pari yötä menikin melko huonolla nukkumisella. Tänään Hulda sitten herätteli kuuden maissa aamulla, ja seitsemästä lähtien olinkin sitten Huldan kanssa koirahuoneessa. Mies laitteli kahvenkeittimen mulle valmiiksi ja puoli kahdeksan maissa soittelin kätilöllemme että nyt näyttäs olevan jotain tulossa.

Ensimmäinen narttupentu syntyi 7.45 ja painoa oli 330g. Mies otti pari kuvaa ennen töihinlähtöä ja sitten saapuikin jo kätilömmekin. Kun kaffepannu keitteli meille kaffetta, ilmoitti toinen pentu saapuvansa tähän maailmaan syntyen 8.50, 368g topakkaa tyttöä. Kolmas pentu olikin sitten poika ja tuli maailmaan 10.10, painoa oli kertynyt 338g. Poika tuli pää edellä kun tytöt puskivat maailmaan takajalat edellä. Kätilökaverin kanssa mietittiin ja tunnusteltiin masua että yksi saattais olla, tai sitten ei, jos se klöntti onkin kohtua tai jotain, ja niinpä sitten kätilömme lähti takaisin töihin. Siivosin Huldan pentulaatikon ja päästin tuoreen äitylin imettämään kolmea vastasyntynyttään. Hulda ponnisteli siinä vähän ja ajattelin että sieltä tulee kohta ne jälkeiset jotka pojan jäljiltä kohtuun jäivät, poika tuli ilman kelmuja ja muita tykötarpeita, napanuorasta kiinni maailmaan. Kävin viemässä kahvikupit ja keittiöstä tuodut tykötarpeet taikaisin paikoilleen ja menin takaisin Huldan luo.

Huldan takamuksen vieressä oli paketti. Siellä oli 198g tyttö, ja kello näytti aikaa 11.20. Nyt Hulda tuntuu rauhoittuneen ja sain loputkin koirahuoneesta siivottua. Siellä köllii väsynyt 3 tytön ja 1 pojanviikarin tuore äityli pennut innokkaasti nisissä kiinni.

Huldaa ei näytä yhtään vaivaavan kissa joka on pentuelaatikossa ja tarkkailee pentuja. Sergei on jo kerennyt pariin kertaan koskettaa pentuja hellästi tassullaan, Tosca kävi ottamassa hajun nopsaan ja Emppu on tyytynyt katselemaan lähinnä oviaukosta. Huldaa ei näytä haittaavan kun kaveriotukset käyvät likellä vaikka onkin ihan tuore mammakoira.

13.10.
Pennut ovat kasvaneet todella hyvin. Poijjankossi oli painoi tämän päivän punnituksessa jo 1020g, isot tytöt 780g ja 960g, pieninkin jo 390g. Pienimmän työnimeksi on muotoutunut Räpsy, isommat ovat ihan vaan geneerisesti tytöt ja poika.

Eka pesukin on jo takana. Hulda hoitaa pennut kyllä muuten hyvin, pissittää ja kakittaa ja huolehtii mutta jättää jäljet siivoamatta. Onneksi vesi, saippua ja pyyhkeet on keksitty. Uusia kuvia voinee odotella viikonloppuna kunhan pennut ovat taas puhtoisia.

Silmät näyttävät myös siltä että nekin alkavat kohtapuoliin avautumaan, paitsi Räpsyllä joka on jokasuhteessa muita jäljessä. Mutta kyllä se näyttää sisukas neiti olevan, tissillä ei isommilleen anna periksi vaikka ne välillä tietysti saavat pelkällä suuremmalla massallaan Räpsyn irti.

21.10.
Silmät alkoivat aukeamaan viime viikonloppuna ja kaikkien silmät ovat nyt jo reippaasti auki. Kävelyn opettelu sujuu enemmän tai vähemmän jouhevasti, ensimmäisenä syntynyttä tyttöä tuntuu välillä ottavan päähän kun menohaluja olisi mutta jalat eivät vielä kanna. Molemmat isommat tytöt yrittivät tänään jo kiivetä pentulaatikosta pois, eli se ei tyttöjä enää muutaman päivän kuluttua pitele. Pennut myös tekevät tarpeensa omatoimisesti, Hulda putsaa vielä välillä takamukset.

30.10.
Pitkä viikonloppu takana joka ei mennyt ihan käsikirjotuksen mukaan. Pikkutyttömme Räpsy luovutti perjantaina iltapäivällä. Muuten pennuilla tuntuu menevän lujaa. Olohuoneessa ja koirahuoneessa on lattioilla muovitettua froteeta jolla pentujen pienet tassut pitävät suhteellisen hyvin, ja hereillä ollessa menoa on sitten myös riittänyt. Tytöt ottavat toisistaan mittaa kun poika tyytyy katselemaan tyttöjen touhuja. Kaikki liikkuvat melko hyvin, vaikka välillä vähän vielä jalat horjuu. Kukkia ja villasukkia on maisteltu, vettä juotu isojen koirien kupista ja leluilla yritetty leikkiä. Pienessä suussa on pienet hampaat jotka vielä toistaiseksi lähinnä vain kutittavat. Taitaa alkaa olla lisäruoan paikka.

Ekat trimmauksetkin tehtiin eilen. Poika suhtautu siihen kuin mitään erikoista ei tapahtuisikaan, tytöt olivat vähän enemmän ihmeissään. Ajeltiin kuonot ja tassut ja hännänalukset, ja koko touhu meni paljon helpommin kuin alunperin arvelin. Saas nähdä miten käy kunhan leikataan kynnet ja pesun jälkeen pyyhkeen lisäksi aletaan pikkuhiljaa föönaamaan turkkia kuivaksi.

11.11.
5 vkoa täynnä ja pennut ovat syöneet nyt lisäruokaa lähemmäs pari viikkoa, hyvin näyttää maistuvan. Myös aikuisten koirien ruoka näyttää kelpaavan. Silti aina välillä pitää mennä mamman tissille ja vetästä etu- tai jälkiruoka sieltä. Tytöt tappelevat enimmäkseen keskenään, toisinaan poikakin osallistuu leikkeihin. Kissaa pitää kans välillä yrittää saada leikkimään, ellei kissa kerkeä tekemään aloitetta ensin. Välillä pisutkin maltetaan tehdä lehdelle, onpa sinne osunut muutaman kerran kakatkin. Hampaita on suut täynnä ja kaikkea pitää päästä maistelemaan kissanhiekasta lähtien. Ekaksi syntynyt tyttö syö rouhetikkuakin jo kuin vanha tekijä.

1.12.
Edelllisestä päiväkirjamerkinnästä onkin näköjään aikaa jo jonkin aikaa.

Pennut ovat kasvaneet vauhdilla, leikkivät keskenään välillä rajun näköisesti ja metelin kera. Toisinaan sitten otetaan matsia kissan kanssa, ja kun leikki käy kissalle rajuksi niin pieni "mau" riittää ja pennut perääntyvät... vain odottaakseen hetken ja jatkaen sitten jälleen leikkimistä, joko kissan kanssa tai yhtenä penturykelmänä.

Pentujen rekisteröidyt nimet ovat Biscuit Bishop's Wild Garlic (poika), W. Lime (meidän tyttö) ja W. Mustard aka Hilja, joka muuttaa oman ihmisensä luokse viikon päästä. Poika etsii vielä omaa uutta ihmistä. Pentuja on pesty ja trimmattu, kynsiä on leikelty ja hampaita katseltu. Tänä viikonloppuna olis tarkotus taas pestä ja puunata nuo pennut, ja ottaa lisää kuvia, jotka saadaan toivottavasti viikonlopun aikana myös nettiin.

25.12.
Tulipa taas pitkä päivitysväli. Hilja (Wild Mustard) muutti pari viikkoa sitten omaan uuteen kotiin jossa leikkikavereina on vanhempi isovillakoira herrasmies Miro sekä kolme kissaa. Lunta Hilja rakastaa, tekee lumienkeleitä ja välillä tietysti maistellaankin sitä, eipä sitä muuten isovillakoirapennuksi pääsisikään.

Poika, työnimeltään Viljami, ja meidän tyttö Pinja leikkivät melko kovakouraisin ottein aina välillä, sekä ulkona että sisällä. Toisinaan Hulda osallistuu leikkeihin ja yrittää saada Pinjan leikkimään kanssaan. Sergei alkaa olla altavastaajan asemassa pentujen kanssa leikkiessään, mutta se pääsee kuitenkin pentuja pakoon omaan koppaansa tietokonepöytäni päälle.

1.1.07
Viljami muutti omaan uuteen kotiin viikko sitten. Pinja mökötteli illan leikkikaverin muutettua, mutta leikkii nyt emänsä ja kissan kanssa, riehuu sekä ulkona että sisällä ja on muutenkin hyvin eläväinen pentukakara.

Tämä jää Huldan ja pentujen päiväkirjan viimeiseksi merkinnäksi. Raskausaika meni äärettömän hyvin ja helposti, pennut syntyivät ajallaan ja ovat pyörittäneet omat uudet ihmisensä pienten ja suloisten tassujensa ympäri. Kiitos kaikille jotka ovat olleet tekemisissä tämän pentueen mukana, erityiskiitos varsinkin kätilöllemme.