Wild-pentue
Tämä pentue... Olin jo heittänyt haaveeni pennuttaa Huldan. Matka edellisestä pentueesta tähän pentueeseen on ollut välillä raskaskin taivaltaa.
Hulda tuli meille takaisin ja sopeutumisesta jälleen villakoiramaiseen elämään on suurelta osin kiittäminen vanhempiani sekä nuorempia sisaruksiani. He ovat tehneet paljon Huldan eteen ja tänään tämä neiti on iloinen, välillä riehakaskin rohkea tyttö.
Muutto Kajaanista Tampereelle ja koko pienen laumamme sopeutuminen uuteen kaupunkiin sujui hyvin. Asunnot vain olivat sellaisia että niissä ei voinut edes ajatella pentujen teettämistä. Kääpiöllä kyllä mutta isovillakoiralla ei. Kunnes sitten lopulta muutimme Ylöjärvelle kun löysimme sopivan rivitalokolmion valmiiksi aidatulla takapihalla, eli nyt minulla on käytössä kauan kaivattu huone koirien laittoa varten.
Hulda täytti kesällä 6 vuotta, ja olin jo suurelta osin haudannut ajatuksen Huldan pennuttamisesta. Saisinhan tarpeen vaatiessa Espanjasta Julyn (Huldan sisko) jälkeläisen, eli oma linja jatkuisi vaikka en omasta nartusta pentua saisikaan. Ajatus kuitenkin iti, ja kyseltyäni ja keskusteltuani muutaman eläinlääkärin ja ystävien kanssa päätin kuitenkin ottaa riskin ja astuttaa Huldan. Aika oli välillä käymässä vähän vähiin, lonkkakuvat ja SA-koepalat otettiin vain kuukautta ennen astutusta. Kun lonkkakuvaustulos tuli kennelliitosta B:nä takaisin (kuvanneen eläinlääkärin arvio C, jota minäkin pidin todennäköisimpänä), juoksu koputteli ovella ja uroskin oli sopivasti samalla paikkakunnalla niin syntyi lopullinen päätös tästä pentueesta.
Huldan raskausaika meni helposti. Masu ei missään vaiheessa kasvanut kovin isoksi ja vaikka ultra näyttikin 5 varmaa alkua, joista 4 vasemmalla ja 1 oikealla eli oikealla puolella olisi ollut piilossa vielä vähintään 2 alkua, niin välillä meinasi loppua usko. Sitten kun pentujen liikkeet alkoivat 7. viikolla tuntumaan niin oli pakko uskoa että kyllä siellä nyt ainakin jokunen pentu potkiskelee.
Huldan lämpö kävi alhaalla 58vrk:n kohdalla. Keltainen vinkulelu-pupu sai kyytiä, sitä vingutettiin ja sitten laitettiin masulle ikäänkuin Hulda olisi imettänyt sitä. Hulda, joka ei aikasemmin välittänyt vinkuleluista! Kaksi seuraavaa yötä meni läähätellessä ja puuhkutellessa ja petaillessa. Toisena yönä valvoessani oli jo selvää että jos aamulla ei synnytys ala käynnistymään niin suuntaamme sitten eläinlääkäriin.
Aamulla herättiin sitten miehen kanssa, takana pari huonosti nukuttua yötä. Hulda läähätteli ja puuhkutteli ja pesääkin yritettiin taas vähän rakennella. Sitten Hulda alkoikin tekemään enemmän töitä tuossa puoli seitsemän aikaan ja ensimmäinen pentu olikin syntynyt jo viitisen minuuttia myöhemmin. Mies ei ollut ennen nähnyt minuutin ikäistä pentua, ja kuvahan siitä oli otettava, sitten pitikin jo kiiruhtaa töihin. Soitin kätilöavuksi lupautuneelle ystävälleni ja hän pääsikin sitten jo avustamaan toisen pennun syntymässä. Kolmaskin syntyi aika tarkkaan tunnin päästä edellisen syntymästä. Hulda rauhottui selvästi ja mietittiin ystävän kanssa onko masussa tuntuva mökelö pentu vai kohtua, ja tulimme siihen tulokseen että se mökelö on kohtua joten hän lähti sitten myös takaisin töihin. Siivosin Huldan pentulaatikon, asettelin pennut nisille, vein kahvikupit keittiöön ja tulin takaisin vain nähdäkseni että Huldan peräpäässä oli vielä yksi pentu istukkoineen.
Kolme ensimmäistä pentua painoivat 330-370g, neljäs pentu oli paljon pienempi, vain 198g. Ja vaikka olikin uimari niin kovasti oli elämän syrjässä kiinni. Kävelyä alotteli samaan tahtiin ja silmätkin aukesivat yhtäaikaa muiden kanssa. Pieni kuitenkin vilustui ja siitä ei selvitty.
Loput kolme pentua olivatkin sitten melkoisia riiviöitä. Kukat ja kukkamullat saivat kyytiä, samoin kissa ja koko leluarsenaali. Puruluita kaluttiin myös innolla. Pihalla remuttiin, eikä haitannut yhtään vaikka siellä onkin märkää. Tai lumista.
Nimet tähän pentueeseen ovat kasvikunnan innoittamat.
Biscuit Bishop's Wild Garlic Allium Ursinum L. Länsi- ja Keski-Euroopasta kotoisin oleva sipulikasvi, kotoisammin Karhunlaukka, on pentueen ainoa uros. Tämä poika on äärimmäisen lunkki otus. Reuhaa kyllä siskojen kanssa mutta miettii selkeästi asioita ennenkuin päättää. Toisin kuin siskonsa, jotka menevät jokapaikkaan suunapäänä. Viljami asustaa Keski-Suomessa.
Viljami on käynyt näyttelyissä sangen ahkerasti. Viljami edustaa rungoltaan enemmänkin tankkimallia kuin siroa tyyppiä, onpa sitä pari tuomaria luullut lihavaksikin. Useimmista näyttelyistä on laatumaininta ollut joko erinomainen tai erittäin hyvä, mukaan on kertynyt myös neljä sertifikaattia, kaksi varasertifikaattia seka yksi Cacib. Viljamin viimeinen ja Suomen Muotovalioarvoon oikeuttava serti tuli Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä 22.8.09. Yleensä olen esittänyt Viljamin itse, mutta tällä kertaa jäimme kotiin, ja esittämisen hoiti tällä kertaa Elina Intke. Hän on pessyt ja trimmannut Viljamia useampaan näyttelyyn, myös Kouvolan näyttelyyn.
Viljami kävi terveystarkeissa joulun alla. Lonkat A/A, kyynärpäät 0/0 eikä merkkejä SA-taudista. Viljamin silmät on tutkittu myös pariin kertaan (terve). Viljami on käytettävissä rajoitetusti jalostukseen tutkituille ja terveiksi todetuille nartuille.
Viljami vieraili Kuopiossa Sagan (Mermarittan Hikkaduwa) luona, ja nyt jännityksellä odotellaan pöhköpojalle ensimmäistä pentuetta. Pentuja odotetaan syntyväksi kesäkuun alkupuolella, ja olevat väriltään mustia. Enemmän nartusta ja kasvattajasta heidän kotisivuiltaan ja Viljamista omilla sivuillaan.
Biscuit Bishop's Wild Lime Citrus Hystrix DC, Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva sitrushedelmiin kuuluva kasvi jolle ainakaan vielä Google ei löytänyt suomennosta. Tämä on pentueeseen ensimmäisenä syntynyt tyttö, sangenperin riehakas ja ääntäkin löytyy. Hulda saa tästä tytöstä varmasti riehakkaan leikkikaverin. Pinjasta enemmän Pinjan Omalla Sivulla
Biscuit Bishop's Wild Mustard Eruca Sativa L. Keski- ja Etelä-Euroopasta kotoisin oleva kaaleihin kuuluva Sinappikaali, kutsumanimeltäänä Hilja. Hilja on vähän rauhallisempi tyttö, mutta luonnetta löytyy tältäkin. Vai oiskohan se jo asennetta... Hilja asuu uuden oman ihmisensä kanssa Etelä-Suomessa.
Myös Hilja on käynyt näyttelyissä. Hilja on rungoltaan kovin hitaasti kehittyvää mallia, todella siro ja kevytrakenteinen ja alkaa vasta nyt lähemmäs kolmevuotiaana olla valmis. Teinivuosien riehakkuuskin on taaksejäänyttä elämää, kehässä melkein kaikki jalat malttaa olla melkein aina tarvittaessa siellä missä pitääkin. Hilja on iloinen ja aina hyväntuulinen typykkä.
Hilja kävi tarkeissa 2009, lonkat B/B, kyynärpäät 0/0 eikä merkkejä SA-taudista. Silmät on tutkittu kertaalleen (terveet). Hilja pyöräytti pentueen hurmaavia uusia puudelinalkuja 11.4.2010, pentueeseen syntyi 1 musta ja 1 valkoinen narttu, sekä 2 mustaa ja 2 valkeaa urosta.
Räpsy, meidän uimarityttö olisi ollut nimeltään Biscuit Bishop's Wild Sesame Perilla Britton/Perilla Frutescens eli minttujen sukuun kuuluva Kaakkois- ja Itä-Aasiasta kotoisin oleva Veripeippi.