Fin MVA Lapponia's Rahkkasan "Salla"

1.5.1996 - 25.3.2001

| Kuvagalleria | Sukutaulu |

Salla tuli minulle oikeastaan lähes hetken mielijohteesta. Olin aina halunnut valkeaa isovillakoiranarttua, ja ensimmäiseksi koiraksi sainkin mustan uroksen. Olin juuri muuttanut pois kotoa, aika tuntui olevan kypsä ja pentuja tarjolla melko lähellä. Niinpä a jettiin silloisen poikakaverin kanssa Maksniemeen katsomaan pentuja. Pentuja oli 7 tyttöä ja 1 poika, kaikki valkeita. Työnimellä "Salla" kulkeva pentu kampesi syliin heti pentuaitauksessa. Ei siihen sitten muuta tarvittu. Sovittiin Sallan haku seuraavalle viikolle, ja lähdettiin ajamaan takaisin kotiin.

Seuraavana päivänä kävin vanhempien luona, ja kerroin äidille että meille tulee valkoinen isovillakoiratyttö. Äiti tuumi että minä olen tullut hulluksi, olihan minulla jo Rasmu ja Roope, Nana asui jo silloin vakituisesti vanhemmillani, ja meni kuoputtamaan pihalle kukkapenkkiä. Hain Sallan silti. Pojat olivat vanhemmillani hoidossa Sallan hakureissulla, ja hakiessani poikia kotiin, näki äiti Sallan ensimmäisen kerran, kiirehtiessään mitään sanomatta kuoputtamaan kukkapenkkiä. Pari viikkoa äidillä meni lauhtuessa, eikä siinä kauaa mennyt kun äitikin tykästyi Sallaan.

Sallan kohdalla oli jo itsestäänselvää että sen kanssa käydään näyttelyissä. Ja että Salla todennäkösesti myös tekisi pennut. Vaikka Salla oli tavallaan sekä minun että silloisen poikakaverini koira, piti Salla minua enemmänkin omana ihmisenään, johon turvattiin ja jonka luokse piti aina päästä. Salla oli myös sylikoira. Ainakin omasta mielestään sylissä oli aina tilaa yhdelle pienelle ja söpölle valkoiselle isovillakoiralle.

Sallan ainoaksi jäänyt pentue syntyi 15.6.2000. Vajaa vuosi pentujen syntymän jälkeen ja kuukausi Rasmun kuoleman jälkeen oli Sallan vuoro jättää meidät.